Kati ja Anu, saati minä, olemme ilmeisen tyytyväisiä omiimme hyvässä ja pahassa. Vuoden sisällä on kaikki treenanneet enemmän ja vähemmän agilityn alkeita, tokoa, päässeet tututumaan lampaisiin ja pääosin kasvamaan ja kehittymään hienoiksi harrastuskoirien aluiksi!
Kukaan ei onneksi ole sairastanut, ontunut tai mitään muutakaan kummallista. Kohtahan ne ovat jo kuvausiässä, iik! Se on aina niin jännää. Ja vähän pelottavaakin.
Jokainen on oma persoonansa, jokainen on kaiketi saanut just sen ja sellaisen kuin halusi ja toivoikin. Tottakai kaikenlaista uutta ja ihmeellistä, hyvää sekä vähemmän toivottavaa ominaisuutta, on matkan varrella ilmestynyt. Mutta se on onneksi vain normaalia ja luonnollista. Mitään isompaa ongelmaa ei onneksi.
Nämä ovat ihmis- ja koirasosiaalisia, osaavat käyttäytyä ja ottaa lunkisti. Kovasti samaa kaavaa kuin V-pennut näiltä osin.
Di on käynyt jo agilityn epiksissä juoksemassa nolla radan! Prim käväisi tokokokeessa ja sai sen 1-tuloksen. Mihin nämä ehtivät ja yltävätkään!
(no ainakin agilityn 1-luokkaan ja tokon alokas-luokkaan ;o)
KIITOS ja ONNEA jatkoonkin Anu ja Kati!
