Pentublogin päivitykset loppuvat. Di ja Whoopy ovat kotiutuneet loistavasti. Pitävät omistajansa virkeinä (heräämällä aamuisin klo 4 ;o) ja touhuavat jo paljon kaikenlaista.
Rei on vielä ilonamme ja ilo se pentu onkin. Tulee olemaan vaikea luopua siitä nyt kun alkaa kasvaa koiraksi, on ainoana pupsina meillä, kehittyy ja kasvaa hienosti. Mutta onneksi sillekin on se paras koti odottamassa eli sen puoleen asiat ovat paremmin kuin hyvin.
Jatkossa pentujen kuulumiset normiblogiin Viuhahduksia ja Voltteja.
Loppuun Rein pentuvideo mökkeilystä.
lauantai 25. toukokuuta 2013
maanantai 20. toukokuuta 2013
Rei
Rei (Pupu) jäi meille vielä 3 viikoksi emon ja isosiskon hellään huomaan.
Sunnuntaina se sai vierailla agilitykisoissa. Ekaa kertaa valjaat päälle, hihna kiinni ja kävelyksi kisapaikalla. Hyvin meni, ei hirvittänyt meteli eikä melske, vieraat koirat saati ihmiset. Siellä se tutustui tunnelmaan ja otti päikkärit.
Matka jatkui Järvenpäähän ja tutustumaan tulevaan kotiin ja isosiskoon. Reimäiseen tapaan se tutki paikat häntä pystyssä ja mitä ilmeisemmin koti kelpasi :)
Mikkeliin se kuorsasi. Kaupungilla käveli kuin vanha tekijä, tosin ehkä Viuhka ja Voltti vähän auttoivat. Kerrostalon raput viuhahti ylös, tarkoitus ei kyllä ollut.
Taas uusi paikka ja yhtä lunki!
Mökkimatka nukuttiin ja täällä otettiin piha metsineen haltuun. Aika rohkea ja itsenäinen pentu...
Uimaan ei uskaltanut. En olis minäkään!
Touhuaminen pennun kanssa on taas niin mukavaa! Eilen asennettiin ei-sana ja pallon tuominen takaisin. Onnistumis% huitelee ehkä siinä 50.
Sunnuntaina se sai vierailla agilitykisoissa. Ekaa kertaa valjaat päälle, hihna kiinni ja kävelyksi kisapaikalla. Hyvin meni, ei hirvittänyt meteli eikä melske, vieraat koirat saati ihmiset. Siellä se tutustui tunnelmaan ja otti päikkärit.
Matka jatkui Järvenpäähän ja tutustumaan tulevaan kotiin ja isosiskoon. Reimäiseen tapaan se tutki paikat häntä pystyssä ja mitä ilmeisemmin koti kelpasi :)
Mikkeliin se kuorsasi. Kaupungilla käveli kuin vanha tekijä, tosin ehkä Viuhka ja Voltti vähän auttoivat. Kerrostalon raput viuhahti ylös, tarkoitus ei kyllä ollut.
Taas uusi paikka ja yhtä lunki!
Mökkimatka nukuttiin ja täällä otettiin piha metsineen haltuun. Aika rohkea ja itsenäinen pentu...
Uimaan ei uskaltanut. En olis minäkään!
Touhuaminen pennun kanssa on taas niin mukavaa! Eilen asennettiin ei-sana ja pallon tuominen takaisin. Onnistumis% huitelee ehkä siinä 50.
Tipu-Whoopy lensi pesästä
Eilen Anu oli hakenut pentunsa kotiin. Sielläkin kotiutuminen oli mennyt hienosti!
Shelttilaumaan tutustui ja samalla muuhun perheeseen.
Aivan loistavia uutisia myös meidän Prinsessalta, jonka patjan alle on välillä piilotettu herne ;)
Shelttilaumaan tutustui ja samalla muuhun perheeseen.
Aivan loistavia uutisia myös meidän Prinsessalta, jonka patjan alle on välillä piilotettu herne ;)
lauantai 18. toukokuuta 2013
Noita-Di kotiutui
Törkeästi varastettu kuva Katilta. Di läksi synnyinkodistaan ja kotiutui välittömästi omaan kotiinsa. Vain hienoja uutisia kuului illan mittaan siltä saralta!
Nyyh ja riemua hienosta perheestä!
perjantai 17. toukokuuta 2013
Aika kuluu
Pennut kehittyvät kokoajan. Niille tulee enempi "omia juttuja" ja luonteen eroja. Niiden kanssa on mukava puuhastella ja katsella niiden touhuja.
Vähän tyhmänrohkeita ne ovat... mutta toisaaltaan en pysty kaikelta suojelemaan ja siinähän oppivat. Kunhan katsoo etteivät itseään särje. Terassilta on ihan pakko hypätä siitä korkeimmasta kohdasta alas. Noita_Di onnistui kiipeämään putken päälle. Miten, en vaan tiedä mutta siellä se taiteili ja tottakai putosi nurmikolle. Pupu_rei nukkui auringossa terassilla ja käänsi kylkeen pudoten maahan. Mitä tapahtui? Ei mitään, se jatkoi uniaan n.40cm pudotuksen jälkeen ihan tyytyväisenä.
Tipu-Whoopy syö kenkiä. Kokoajan. Nauhoja, pohjia, nikertää kärkiä. Ihme juttu, mikä niissä kengissä on niin kivaa.
Autoilevat kaikki pääosin todella hyvin. Eli hiljaa ja nukkuvat. Paitsi jos just on ollut parhaat leikit kesken, silloin alkavat kauhean huutokuoron "me ei haluta olla häkissä". Onneksi näyttäisi ettei kukaan voi pahoin.
Ahneita, syövät äärimmäisen hyvällä ruokahalulla ihan mitä vaan. Menee nappulat märkinä ja kuivina, lihat, raejuustot. Tajuton hotkiminen. Vielä käyttävät myös maitobaaria, tosin taitaa olla aika tyhjiin lypsetty tuo baari.
Ulkona on ollut hienot ilmat, tykkäävät riehua siellä. Viuhka ja Voltti leikittää nitä todella hyvin. Riepu haluaisi hoivata ja hoivata. Opetti myös mitä tarkoittaa jos varoitetaan pysymään pois. Se on maailman paras kouluttaja. Kun ei uskottu varoitusta, se kävi murahtaen tönäisemässä pennun kuonolla nurin. Kun ei uskonut vieläkään, niin tönäisi uudestaan ja murahti vielä voimakkaammin. Sitten pentu uskoi ja istui katsomassa metrin päässä eikä tunkenut iholle. Vähän ajan päästä tuli hiukan mielistellen ja Riepu salli sen ja alkoi hoivata ja leikkiä. Nyt se murahtaa, kaikki pennut lopettavat heti. Kukaan ei mene paniikkiin tai näytä piestyiltä, ne vaan lopettavat riekkumisen/ruuan varastamisen/luun kärkkymisen.
Pennut sirutettiin ja tutkittiin keskiviikkona. Kaikki terveitä, erinomaisesti hoidettuja ja super sosiaalisia mussukoita. Vain draama prinsessa T-W kiljahti, mutta unohti sen heti samantien kun sai ihania kuivia nappuloita.
Eläinlääkärin stetarit sai kyytiä, naama nuoltiin märäksi ja meno liukkaalla pöydällä oli melkoinen.
Punnattiin ne samalla. Saapas nähdä minkä kokoisia noista tulee, niin samoissa menee edellisen pentueen tyttöjen kanssa.
P-R vähän vajaa 4kg (Pirkko oli samankokoinen)
T-W n.3,8kg (Voltin kanssa samaa painoluokkaa)
N-D n.3,6kg
Eli huomenna Noita-Di lähtee kotiinsa, nyyh. Sunnuntaina Tipu-Whoopy. Pupu-Rei jää vielä muutamaksi viikoksi iloksemme.
Vähän tyhmänrohkeita ne ovat... mutta toisaaltaan en pysty kaikelta suojelemaan ja siinähän oppivat. Kunhan katsoo etteivät itseään särje. Terassilta on ihan pakko hypätä siitä korkeimmasta kohdasta alas. Noita_Di onnistui kiipeämään putken päälle. Miten, en vaan tiedä mutta siellä se taiteili ja tottakai putosi nurmikolle. Pupu_rei nukkui auringossa terassilla ja käänsi kylkeen pudoten maahan. Mitä tapahtui? Ei mitään, se jatkoi uniaan n.40cm pudotuksen jälkeen ihan tyytyväisenä.
Tipu-Whoopy syö kenkiä. Kokoajan. Nauhoja, pohjia, nikertää kärkiä. Ihme juttu, mikä niissä kengissä on niin kivaa.
Autoilevat kaikki pääosin todella hyvin. Eli hiljaa ja nukkuvat. Paitsi jos just on ollut parhaat leikit kesken, silloin alkavat kauhean huutokuoron "me ei haluta olla häkissä". Onneksi näyttäisi ettei kukaan voi pahoin.
Ahneita, syövät äärimmäisen hyvällä ruokahalulla ihan mitä vaan. Menee nappulat märkinä ja kuivina, lihat, raejuustot. Tajuton hotkiminen. Vielä käyttävät myös maitobaaria, tosin taitaa olla aika tyhjiin lypsetty tuo baari.
Ulkona on ollut hienot ilmat, tykkäävät riehua siellä. Viuhka ja Voltti leikittää nitä todella hyvin. Riepu haluaisi hoivata ja hoivata. Opetti myös mitä tarkoittaa jos varoitetaan pysymään pois. Se on maailman paras kouluttaja. Kun ei uskottu varoitusta, se kävi murahtaen tönäisemässä pennun kuonolla nurin. Kun ei uskonut vieläkään, niin tönäisi uudestaan ja murahti vielä voimakkaammin. Sitten pentu uskoi ja istui katsomassa metrin päässä eikä tunkenut iholle. Vähän ajan päästä tuli hiukan mielistellen ja Riepu salli sen ja alkoi hoivata ja leikkiä. Nyt se murahtaa, kaikki pennut lopettavat heti. Kukaan ei mene paniikkiin tai näytä piestyiltä, ne vaan lopettavat riekkumisen/ruuan varastamisen/luun kärkkymisen.
Pennut sirutettiin ja tutkittiin keskiviikkona. Kaikki terveitä, erinomaisesti hoidettuja ja super sosiaalisia mussukoita. Vain draama prinsessa T-W kiljahti, mutta unohti sen heti samantien kun sai ihania kuivia nappuloita.
Eläinlääkärin stetarit sai kyytiä, naama nuoltiin märäksi ja meno liukkaalla pöydällä oli melkoinen.
Punnattiin ne samalla. Saapas nähdä minkä kokoisia noista tulee, niin samoissa menee edellisen pentueen tyttöjen kanssa.
P-R vähän vajaa 4kg (Pirkko oli samankokoinen)
T-W n.3,8kg (Voltin kanssa samaa painoluokkaa)
N-D n.3,6kg
Eli huomenna Noita-Di lähtee kotiinsa, nyyh. Sunnuntaina Tipu-Whoopy. Pupu-Rei jää vielä muutamaksi viikoksi iloksemme.
tiistai 14. toukokuuta 2013
Pentutesti
Pupsit testattu Janitan toimesta. Näin koko testin ja mitään isompia yllätyksiä ei tälläkään kertaa tullut. Muutama mieltä kaihertava juttu sai vahvistuksen.
Mutta tälläkin kertaa meillä on toimivia, lupaavia harrastuskoirien alkuja. Ei ehkä niitä helpoimpia, mutta tuskin loppuu kapasiteetti näiltäkään oikein eteenpäin vietyinä. Jokaisella omat kommervinkit, siitä tuleville kodeille enempi.
Yhteispistemäärät olivat tasaisia 54-58p. (max. 70).
48-61 pistettä: Pentu on itsevarma ja tasapainoinen. Ei helpoin vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi. Tarvitsee johdonmukaista koulutusta ja johtajuusharjoituksia. Erinomainen harrastus-/kisakoira.
Minä en ehkä kestä, mutta eka lähtee jo lauantaina...
Mutta tälläkin kertaa meillä on toimivia, lupaavia harrastuskoirien alkuja. Ei ehkä niitä helpoimpia, mutta tuskin loppuu kapasiteetti näiltäkään oikein eteenpäin vietyinä. Jokaisella omat kommervinkit, siitä tuleville kodeille enempi.
Yhteispistemäärät olivat tasaisia 54-58p. (max. 70).
48-61 pistettä: Pentu on itsevarma ja tasapainoinen. Ei helpoin vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi. Tarvitsee johdonmukaista koulutusta ja johtajuusharjoituksia. Erinomainen harrastus-/kisakoira.
Minä en ehkä kestä, mutta eka lähtee jo lauantaina...
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
6-viikkoisia riiviöitä
Oikeastaan olivat jo eilen, mutta en ehtinyt päivittää.
Mitäs noista voisi sanoa... ne ovat valloittaneet talon. Ja pihan. Ja kaikkien sydämet
Riiviöitä, pupseja, söpiksiä. Kenestäkään ei ole tullut suosikkia ylitse muiden. Tai Juulilla on. Tosin viime viikolla se oli Pupu-Rei, tällä viikolla Noita-Di ja tänään söötein&ihanin onkin Tipu-Whoopy. Ei saa kuulemma myydä, hän kaappaa mukaansa kouluun. Jeps.
Pihalla pennut viihtyisivät enemmän kuin hyvin. Siellä sitten tutkitaan maailmaa, syödään kiviä, ruohoa, multaa... viihdytetään naapurustoa, leikitään leluilla, kiusataan isompia koiria ja nukutaan auringossa ketarat ojossa.
Kertaakaan pennuilla ei ole ollut maha löysällä paitsi viime yönä. Oisko ne jäiset poronluut olleet hiukan liikaa? Ei ripulia, mutta löysää... haju sen mukainen.
Tiedättekö sen sadun, jossa kana luulee taivaan putoavan kun pähkinä putoaa sen päähän? Kuinka kana hätääntyneenä lähtee kertomaan uutista eteenpäin?
Pupu-Rei varmaan istuisi tanakasti takamukselleen, raapaisi korvallistaan ja katsoisi taivaalle ja toteaisi, että antaa taivaan pudota jos on pudotakseen.
Tipu-Whoopy nostaisi hännän selän päälle ja pomppisi innosta tasajalkaa kiljuen, että joko joko, nyt hetikö, jee, hienoo!
Noita-Di katselisi hetken huolestuneena pilvien lomaan ja nopeasti alkaisi mokomalle tyhmälle kanalle tirskua sen typeryyttä. Taivas mitään putoa, luuliko kana muka häntä pelottelevan, hah.
Mitäs noista voisi sanoa... ne ovat valloittaneet talon. Ja pihan. Ja kaikkien sydämet
Riiviöitä, pupseja, söpiksiä. Kenestäkään ei ole tullut suosikkia ylitse muiden. Tai Juulilla on. Tosin viime viikolla se oli Pupu-Rei, tällä viikolla Noita-Di ja tänään söötein&ihanin onkin Tipu-Whoopy. Ei saa kuulemma myydä, hän kaappaa mukaansa kouluun. Jeps.
Pihalla pennut viihtyisivät enemmän kuin hyvin. Siellä sitten tutkitaan maailmaa, syödään kiviä, ruohoa, multaa... viihdytetään naapurustoa, leikitään leluilla, kiusataan isompia koiria ja nukutaan auringossa ketarat ojossa.
Kertaakaan pennuilla ei ole ollut maha löysällä paitsi viime yönä. Oisko ne jäiset poronluut olleet hiukan liikaa? Ei ripulia, mutta löysää... haju sen mukainen.
Tiedättekö sen sadun, jossa kana luulee taivaan putoavan kun pähkinä putoaa sen päähän? Kuinka kana hätääntyneenä lähtee kertomaan uutista eteenpäin?
Pupu-Rei varmaan istuisi tanakasti takamukselleen, raapaisi korvallistaan ja katsoisi taivaalle ja toteaisi, että antaa taivaan pudota jos on pudotakseen.
Tipu-Whoopy nostaisi hännän selän päälle ja pomppisi innosta tasajalkaa kiljuen, että joko joko, nyt hetikö, jee, hienoo!
Noita-Di katselisi hetken huolestuneena pilvien lomaan ja nopeasti alkaisi mokomalle tyhmälle kanalle tirskua sen typeryyttä. Taivas mitään putoa, luuliko kana muka häntä pelottelevan, hah.
torstai 9. toukokuuta 2013
Vieraita ja vieraita paikkoja
Pennuilla oli aamupäivällä käynyt vieraita. He olivat kovasti vieraista tykänneet ja vieraat heistä, kuinkas muuten :o)
Iltapäivällä kävi Susankin, pennut olivat kovin väsyjä ulkoiltuaan sitä ennen pitkän tovin kun on ollut niin hieno ilma.
Illemmalla käytiin vielä autoilemassa, edelleen autoilu sujuu ilman isompia vastaääniä. Kävimme agilitykentällä ja siellä kaiki kolme olivat reippaita vaikka emo jätettiinkin kotiin.
Iloisina pusuttelivat kaikki ihmiset, myös reippaan taaperoikäisen. Tutkivat esteitä ja levisivät jokainen eri suuntaan.
Noita-Di vähän hätkähti ensiksi kovaa koiran haukuntaa, mutta hetken mietittyään sekään ei enää haitannut. Hätkähdys näkyi jähmettymisenä, häntä koipien väliin ja hiukan takapakkia. Mutta tosiaan tilanne kesti vain muutaman sekunnin ja sitten läksi kohti ääntä.
Pupu-Reitä ei haitannut mikään eikä kukaan. Pusutteli ihmiset, tutki maailmaa ja katseli agilitaavia koiria.
Pentueen hömppä-liisa Tipu-Whoopy oli myös niin reipas, jotta. Meni vaan häntä viuhuen ja vähän ynisi mennessään.
Mitään isoja eroja ei kyllä näkynyt kenessäkään. Jos edes mitään. Kaikki vaan hauskaa, ihmiset on ihania, paikat on mukavia, touhutaan, mennään ja maistellaan. Kivet, kepit, roskat...
Sääli etten ottanut kameraa mukaan ja kännykkäkin unohtui kotiin, olisi saanut hauskoja kuvia.
Nyt ovatkin maanneet reporankoina :) Ihanan hiljaista!
Iltapäivällä kävi Susankin, pennut olivat kovin väsyjä ulkoiltuaan sitä ennen pitkän tovin kun on ollut niin hieno ilma.
Illemmalla käytiin vielä autoilemassa, edelleen autoilu sujuu ilman isompia vastaääniä. Kävimme agilitykentällä ja siellä kaiki kolme olivat reippaita vaikka emo jätettiinkin kotiin.
Iloisina pusuttelivat kaikki ihmiset, myös reippaan taaperoikäisen. Tutkivat esteitä ja levisivät jokainen eri suuntaan.
Noita-Di vähän hätkähti ensiksi kovaa koiran haukuntaa, mutta hetken mietittyään sekään ei enää haitannut. Hätkähdys näkyi jähmettymisenä, häntä koipien väliin ja hiukan takapakkia. Mutta tosiaan tilanne kesti vain muutaman sekunnin ja sitten läksi kohti ääntä.
Pupu-Reitä ei haitannut mikään eikä kukaan. Pusutteli ihmiset, tutki maailmaa ja katseli agilitaavia koiria.
Pentueen hömppä-liisa Tipu-Whoopy oli myös niin reipas, jotta. Meni vaan häntä viuhuen ja vähän ynisi mennessään.
Mitään isoja eroja ei kyllä näkynyt kenessäkään. Jos edes mitään. Kaikki vaan hauskaa, ihmiset on ihania, paikat on mukavia, touhutaan, mennään ja maistellaan. Kivet, kepit, roskat...
Sääli etten ottanut kameraa mukaan ja kännykkäkin unohtui kotiin, olisi saanut hauskoja kuvia.
Nyt ovatkin maanneet reporankoina :) Ihanan hiljaista!
tiistai 7. toukokuuta 2013
Ensimmäinen elokuva
Pentujen eka elokuva ;o)
Eipä muuten mitään erikoista kerrottavaa. Paitsi että ei ollut nyt matoja enää kakassa, unohdin sen aiemmin mainita. Ekan kerranhan oli, yöks. Kumma vaikka kuinka madottaa emoa ennen astutusta, siinä välissä ja heti synnytyksen jälkeen. Kaipa ne madot Viuhkassa on tiukassa, sillä oli niitä aikalailla kun tuli Skotlannista.
Pihallahan noi viihtyisi mainiosti. Aamullakin tarhailivat emon ja siskopuolen kanssa ihan isojen koirien puolella ja houkutella sai sisään.
Ensi viikolla olisikin sirutus, pentutestiä ja pitäisi varmaan rekatakin. Oisko ne nyt vaan Wynn, Wren ja Wena. Vai Winona, Whoopy ja Wendy. Lapset tykkäävät noista naisten nimistä enemmän. Tai onhan Wynn nimi myös. Wynn, Whoopy ja Wendy?
Kutsumanimet ovat jo kaikilla :o)
Eipä muuten mitään erikoista kerrottavaa. Paitsi että ei ollut nyt matoja enää kakassa, unohdin sen aiemmin mainita. Ekan kerranhan oli, yöks. Kumma vaikka kuinka madottaa emoa ennen astutusta, siinä välissä ja heti synnytyksen jälkeen. Kaipa ne madot Viuhkassa on tiukassa, sillä oli niitä aikalailla kun tuli Skotlannista.
Pihallahan noi viihtyisi mainiosti. Aamullakin tarhailivat emon ja siskopuolen kanssa ihan isojen koirien puolella ja houkutella sai sisään.
Ensi viikolla olisikin sirutus, pentutestiä ja pitäisi varmaan rekatakin. Oisko ne nyt vaan Wynn, Wren ja Wena. Vai Winona, Whoopy ja Wendy. Lapset tykkäävät noista naisten nimistä enemmän. Tai onhan Wynn nimi myös. Wynn, Whoopy ja Wendy?
Kutsumanimet ovat jo kaikilla :o)
Rei
Di
Whoopy
kuulumisia
Minun piti mennä eilen iltapäivällä takaisin töihin, mutta en vaan malttanut pentujen takia. Kun ei ollut ihan pakko...
Pentujen kanssa touhutessa menee aika ihan huomaamatta. Ne ovat aktiivia jo hurjan paljon enemmän kuin ihan hetki sitten. Aitauksessa menee oikeastaa melkein vain yöt tai kun kukaan ihminen ei ole kotona. Ikäväkyllä pennut ovat keksineet alkaa laulukuoro harjoituksen aamuyöllä. Siihen auttaa Viuhkan käskeminen aitaukseen, vapaaehtoisesti se ei sinne enää mene eikä jää.
Toisaaltaan imettää kyllä muualla pentuja ihan hyvin vielä, kaipa pääsee karkuun hampaita paremmin kuin aitauksessa.
Pennut viihtyvät ulkonakin hyvin nyt kun on ollut hyvät ilmat.
Reippaan oloisia ovat kaikki. Vieras koirakin kävi meillä, pentu oikeastaan, 4-kuinen. Hienosti senkin kanssa leikkivät.
Ruuti on kovasti ominut pentuja, Linda oli yllättänyt sen jopa imettämästä! Maitoa ei kyllä onneksi tule. Mutta leikittää kovasti ja tykkää nukkua pentujen kanssa aitauksessa.
Viuhkan kanssa Ruutilla tulikin eilen sanomista, ärräpäät lenteli :/
Olen koittanut löytää pennuista selviä luonne eroja, mutta ihan kauheasti ei löydy. Oisko Pupu, tai siis Rei, hiukan vakavampi kuin nämä kaksi muuta? Vai onko se juttu sen ilme? Se on vähän sellainen omien polkujen kulkija, joka kuitenkin rakastaa kaikkia ihan hurjan isolla sydämellä. Leikkii ja taistelee hyvin, välillä käy pölläyttämässä siskoja.
Tipu, eli Whoopy, on iloinen. Todella iloinen ja humputtelija. Uskaltaa mennä häntä pystyssä mihin vaan, mutta toisaaltaan haluaa olla paljon hellittävänä. Leikkii oikein hyvin, ei tunnu välittävän mistään äänistä tms. Se on niin söötti, eniten sellainen "perinteinen" bordercollie.
Noita, eli Di, poikkeaa nahkana muista ulkonäöllisesti ja vaikuttaa sporttisimmelta sen takia. Se tulee ihmiselle ihan tuhatta ja sataa aina kutsuttaessa. Pussaa ja puree. Leikkii ja menee.
Edelleenkään en osaisi valita omaa, mutta toisaaltaan olen ehkä tietoisesti vältellyt sitä :o)
Nimiä, virallisia, pennuilla ei ole vieläkään. Ompas tämä nyt tälläkin kertaa hankalaa!
Pentujen kanssa touhutessa menee aika ihan huomaamatta. Ne ovat aktiivia jo hurjan paljon enemmän kuin ihan hetki sitten. Aitauksessa menee oikeastaa melkein vain yöt tai kun kukaan ihminen ei ole kotona. Ikäväkyllä pennut ovat keksineet alkaa laulukuoro harjoituksen aamuyöllä. Siihen auttaa Viuhkan käskeminen aitaukseen, vapaaehtoisesti se ei sinne enää mene eikä jää.
Toisaaltaan imettää kyllä muualla pentuja ihan hyvin vielä, kaipa pääsee karkuun hampaita paremmin kuin aitauksessa.
Pennut viihtyvät ulkonakin hyvin nyt kun on ollut hyvät ilmat.
Reippaan oloisia ovat kaikki. Vieras koirakin kävi meillä, pentu oikeastaan, 4-kuinen. Hienosti senkin kanssa leikkivät.
Ruuti on kovasti ominut pentuja, Linda oli yllättänyt sen jopa imettämästä! Maitoa ei kyllä onneksi tule. Mutta leikittää kovasti ja tykkää nukkua pentujen kanssa aitauksessa.
Viuhkan kanssa Ruutilla tulikin eilen sanomista, ärräpäät lenteli :/
Olen koittanut löytää pennuista selviä luonne eroja, mutta ihan kauheasti ei löydy. Oisko Pupu, tai siis Rei, hiukan vakavampi kuin nämä kaksi muuta? Vai onko se juttu sen ilme? Se on vähän sellainen omien polkujen kulkija, joka kuitenkin rakastaa kaikkia ihan hurjan isolla sydämellä. Leikkii ja taistelee hyvin, välillä käy pölläyttämässä siskoja.
Tipu, eli Whoopy, on iloinen. Todella iloinen ja humputtelija. Uskaltaa mennä häntä pystyssä mihin vaan, mutta toisaaltaan haluaa olla paljon hellittävänä. Leikkii oikein hyvin, ei tunnu välittävän mistään äänistä tms. Se on niin söötti, eniten sellainen "perinteinen" bordercollie.
Noita, eli Di, poikkeaa nahkana muista ulkonäöllisesti ja vaikuttaa sporttisimmelta sen takia. Se tulee ihmiselle ihan tuhatta ja sataa aina kutsuttaessa. Pussaa ja puree. Leikkii ja menee.
Edelleenkään en osaisi valita omaa, mutta toisaaltaan olen ehkä tietoisesti vältellyt sitä :o)
Nimiä, virallisia, pennuilla ei ole vieläkään. Ompas tämä nyt tälläkin kertaa hankalaa!
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
lauantai 4. toukokuuta 2013
5 viikkoa
Ja niistä on kuoriutunut pieniä monstereita! Muistatteko sen elokuvan, missä oli suloinen ja pörröinen joku olio? Kun se sai vettä päälleen niin siitä syntyi pieni hirviö. En millään saa elokuvan nimeä mieleeni, mutta meidän suloisista sylikoiranaluista on tullut purevia, repiviä, murisevia pieniä riiviöitä, joiden takia yhdessä sun toisessa sukassa on reikä ja kaikki istuu jalat ylhäällä. Johdoissa roikutaan, kenkiä purraan ja kuljetetaan, matot saa kyytiä, kissat ovat helisemässä ja jopa Voltti murahti niille tänään!
Toisaaltaan.... ne ovat varsin hellyyttäviä olleessaan muka niin tosissaan narulelun kimpussa tai kuljettamassa Juhan isoa maiharia keskelle lattiaa.
Ruuti on selkeästi löytänyt itsensä maailman parhaana pentujen kaverina! Se haluaa jopa nukkua niiden kanssa. Ja Viuhka huokaa.
Edelleen imettää, mutta pentujen ollessa äärimmäisessä vireystilan huipentumassa, antaa niiden mielummin ottaa pystybaari huikat. Sellaisessa puoliunessa olevat pupsit saavat nauttia emon läheisyydestä enemmän.
Nämä pennut ovat _superahneita_. Siis uskomattoman, en muista koskaan nähneeni yhtä ahneita pentuja. Hyvin ovat ehdollistuneet ruokakupin kolinaan ja kutsumiseen. Helppo houkutella aitaukseen ;)
Ja ne painot
Pupu 2,9kg
Tipu 2,8kg
Noita 2,7kg
Vertailuksi V-pentujen painot samanikäisinä
Toisaaltaan.... ne ovat varsin hellyyttäviä olleessaan muka niin tosissaan narulelun kimpussa tai kuljettamassa Juhan isoa maiharia keskelle lattiaa.
Ruuti on selkeästi löytänyt itsensä maailman parhaana pentujen kaverina! Se haluaa jopa nukkua niiden kanssa. Ja Viuhka huokaa.
Edelleen imettää, mutta pentujen ollessa äärimmäisessä vireystilan huipentumassa, antaa niiden mielummin ottaa pystybaari huikat. Sellaisessa puoliunessa olevat pupsit saavat nauttia emon läheisyydestä enemmän.
Nämä pennut ovat _superahneita_. Siis uskomattoman, en muista koskaan nähneeni yhtä ahneita pentuja. Hyvin ovat ehdollistuneet ruokakupin kolinaan ja kutsumiseen. Helppo houkutella aitaukseen ;)
Ja ne painot
Pupu 2,9kg
Tipu 2,8kg
Noita 2,7kg
Vertailuksi V-pentujen painot samanikäisinä
Vip 3,4kg
Pyry 3,2kg
Voltti 2,8kg
Pirkko 3,1kg
Pyry 3,2kg
Voltti 2,8kg
Pirkko 3,1kg
torstai 2. toukokuuta 2013
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Karvavekkarit epäkunnossa
Tänä aamuna ei alkanut huutokonsertti heti kun valo pilkahti! Hurraa, sain nukkua seitsemään. Vielä silloinkaan pennut eivät alkaneet kiljua aidalla pääsyä vapauteen.
Ehkä eilinen iltayön väsytys suunnitelma toimi :o)
Eilen oli pennunkatsojia ja reippaita pentujahan ne taas olivat. Mukava ilmakin niin pennut pääsivät ulos useamman kerran.
Viuhka imettää edelleen. Tosin välillä vauhdilla seisten ja pennut ovat hyvin oppineet tasapainottelemaan orava asennossa tissillä. Eikä haittaa vaikka mamma istuisi päänkin päälle, tissistä ei luovuta! Kuitenkin vielä monta kertaa päivässä käy makuulle ja pennut nukahtavat tisseille.
Leikittää pentuja ja tuo niille leluja. Voltti tekee samaa, mutta on myös murahdellut pikkuisille varoituksia ja ne alkavat uskoa sitä. Voltin nisille ei ole asiaa. Turhaa touhua kaikilla tapaa.
Tipu ja Pupu kyllä kasvattavat karvapehkoa, oisko ne kuitenkin sellaisia puolipitkätukkia?
Ja jokohan tänään saisi kivoja kuvia. Kännykällä ei saa oikein kuin tärähtäneitä tai nukkuvista.
Ehkä eilinen iltayön väsytys suunnitelma toimi :o)
Eilen oli pennunkatsojia ja reippaita pentujahan ne taas olivat. Mukava ilmakin niin pennut pääsivät ulos useamman kerran.
Viuhka imettää edelleen. Tosin välillä vauhdilla seisten ja pennut ovat hyvin oppineet tasapainottelemaan orava asennossa tissillä. Eikä haittaa vaikka mamma istuisi päänkin päälle, tissistä ei luovuta! Kuitenkin vielä monta kertaa päivässä käy makuulle ja pennut nukahtavat tisseille.
Leikittää pentuja ja tuo niille leluja. Voltti tekee samaa, mutta on myös murahdellut pikkuisille varoituksia ja ne alkavat uskoa sitä. Voltin nisille ei ole asiaa. Turhaa touhua kaikilla tapaa.
Tipu ja Pupu kyllä kasvattavat karvapehkoa, oisko ne kuitenkin sellaisia puolipitkätukkia?
Ja jokohan tänään saisi kivoja kuvia. Kännykällä ei saa oikein kuin tärähtäneitä tai nukkuvista.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Ulkoilua, autoilua ja eläinkokeita
Pennut rohkaistuu ja muuttuvat koiriksi päivä päivältä enemmän. Jotenkin tuntuu, että jopa tunti tunnilta!
Täydet hampaat jo kaikilla ja niiden piikkien armoille joutuu niin varpaat, sormet kuin emo raukan nisätkin. Kokeiltu myös kissojen häntiin ja Voltin korviin. Ensimmäistä eivät ole päässeet toistamaan, mutta Voltti kilttinä tätinä on aika kärsivällinen.
Ulkoillaan jo melko reippaasti. Pihaa tutkitaan yksin ja pareina. Ensiksi autojen äänet oli vähän katsomisen paikka, mutta nopeasti menivät aidalle ihmettelemään mikä siellä suhisee. Tänään lakaisukone meni sopivasti ja pennut eivät enää välittäneet mitään.
Toisen aidan takaa kuului leikkivien lasten ääniä ja niitäkin mentiin kurkistelemaan uteliaana. Tosin tuskin näkivät juuri mitään kuusiaidan takaa.
Tänään eka automatka ja mitä tekee trio. Nukkuu. Töissä mukana eikä vieras paikkakaan aiheuttanut mitään ihmeellistä reaktiota. Otin Viuhkan mukaan tukemaan pentuja vielä.
Eläinkokeita piti harrastaa myös. Jokainen yksitellen liikkeen puolelle lattialle.
Pupu: ihmettelee hetken, nostaa hännän ylös ja lähtee tutkimaan paikkoja. Ei inahdustakaan. Kutsuttaessa tulee iloisena luokse.
Tipu: Ihmettelee häntä alhaalla ja parin nyyhkäisyn verran hetken. Sitten lähtee hiukan varovaisempana liikkeelle, mutta pian häntä ylhäällä tepastelee ympäriinsä ja tulee vauhdilla kutsusta.
Noita: Miettii jaloissa istuen. Sitten häntä ylös ja menoksi. Läksi kovaa pois ja tuli kovaa kutsuttaessa.
Aika tasaisia ovat edelleen, ihan kauheita eroja ei näy vieläkään. Tipu on ehkä äänekkäin, mutta toisaaltaan ei kyllä mitenkään pentua kummempi sekään. Ja leikkiessä kaikki ääntelee ja pihalla poru pääsee joskus kaikilta. Vaikka Pupulta, joka juuttui agilityesteeseen hetkeksi aamulla. Yritti mennä aidan välistä, mutta oli vähän turhan haastavaa vielä, piti käydä pelastamassa.
Kuvia nyt ei ole vieläkään. Onneksi Juuli tulee kameroineen huomenna. Jos keskiviikkona saisi vaikka kivoja ulkoilukuvia.
Täydet hampaat jo kaikilla ja niiden piikkien armoille joutuu niin varpaat, sormet kuin emo raukan nisätkin. Kokeiltu myös kissojen häntiin ja Voltin korviin. Ensimmäistä eivät ole päässeet toistamaan, mutta Voltti kilttinä tätinä on aika kärsivällinen.
Ulkoillaan jo melko reippaasti. Pihaa tutkitaan yksin ja pareina. Ensiksi autojen äänet oli vähän katsomisen paikka, mutta nopeasti menivät aidalle ihmettelemään mikä siellä suhisee. Tänään lakaisukone meni sopivasti ja pennut eivät enää välittäneet mitään.
Toisen aidan takaa kuului leikkivien lasten ääniä ja niitäkin mentiin kurkistelemaan uteliaana. Tosin tuskin näkivät juuri mitään kuusiaidan takaa.
Tänään eka automatka ja mitä tekee trio. Nukkuu. Töissä mukana eikä vieras paikkakaan aiheuttanut mitään ihmeellistä reaktiota. Otin Viuhkan mukaan tukemaan pentuja vielä.
Eläinkokeita piti harrastaa myös. Jokainen yksitellen liikkeen puolelle lattialle.
Pupu: ihmettelee hetken, nostaa hännän ylös ja lähtee tutkimaan paikkoja. Ei inahdustakaan. Kutsuttaessa tulee iloisena luokse.
Tipu: Ihmettelee häntä alhaalla ja parin nyyhkäisyn verran hetken. Sitten lähtee hiukan varovaisempana liikkeelle, mutta pian häntä ylhäällä tepastelee ympäriinsä ja tulee vauhdilla kutsusta.
Noita: Miettii jaloissa istuen. Sitten häntä ylös ja menoksi. Läksi kovaa pois ja tuli kovaa kutsuttaessa.
Aika tasaisia ovat edelleen, ihan kauheita eroja ei näy vieläkään. Tipu on ehkä äänekkäin, mutta toisaaltaan ei kyllä mitenkään pentua kummempi sekään. Ja leikkiessä kaikki ääntelee ja pihalla poru pääsee joskus kaikilta. Vaikka Pupulta, joka juuttui agilityesteeseen hetkeksi aamulla. Yritti mennä aidan välistä, mutta oli vähän turhan haastavaa vielä, piti käydä pelastamassa.
Kuvia nyt ei ole vieläkään. Onneksi Juuli tulee kameroineen huomenna. Jos keskiviikkona saisi vaikka kivoja ulkoilukuvia.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Painot yms.
Punnitsin pennut vielä eilen illalla. Aika tasaisita ja melko samalla tavalla kuin edelliset. Esim. Voltti oli samanikäisenä 2285g. Vaikka Tipu ja Pupu näyttää kovinkin pyöreiltä, etenkin Pupu ;o) Susania lainatakseni lypsyjakkaralta. Little Step's Milking Stool? Pitäskö vaihtaakin teemaksi nimet :oD
Pupu 2450g
Tipu 2200g
Noita 2190g
Melko reippaasti vallattu olkkari, keittiö ja eteinen. Pupu löytyi aamulla vaatehuoneen uumenista. Ulkoilukin aamulla alkoi jo muistuttaa ihan ulkoilua. Hetken vain, oli niin kylmä.
Pennut alkavat jo leikkiä leluillakin, jopa laittamaan hiukan hanttiin ja tapporavistamaan. Vieraista tykätään. Ruoka menee vauhdilla, on se mitä vaan.
Saavat nyt 3 ateriaa. 2xRC medium Starteria liotettuna ja 1xraakaa vaihdellen lihoja. Nyt tosin vasta ollut kalkkunaa, kanamixiä, sika-nautaa ja naudanmahaa. Mutta kaikki on kelvannut ja mahat kestävät. Lisäilen 4. ateriaksi Canagania ensi viikolla.
Kamalia ne ovat jo sotkemaan!
Karvanlaatuja kahdella arvailen...
Pyry ja Pirkko n. 4-5 viikkoisena (lk & pk). Enempi edelleen kallistun Pupun ja Tipun kohdalla pyrymäiseen turkkiin eli paksumpaa ja pehmeämpää kuin esim. Voltilla ja Noidalla. Mutta lyhyt kuitenkin, enempi sellainen Viuhkan turkki.
Pupu 2450g
Tipu 2200g
Noita 2190g
Melko reippaasti vallattu olkkari, keittiö ja eteinen. Pupu löytyi aamulla vaatehuoneen uumenista. Ulkoilukin aamulla alkoi jo muistuttaa ihan ulkoilua. Hetken vain, oli niin kylmä.
Pennut alkavat jo leikkiä leluillakin, jopa laittamaan hiukan hanttiin ja tapporavistamaan. Vieraista tykätään. Ruoka menee vauhdilla, on se mitä vaan.
Saavat nyt 3 ateriaa. 2xRC medium Starteria liotettuna ja 1xraakaa vaihdellen lihoja. Nyt tosin vasta ollut kalkkunaa, kanamixiä, sika-nautaa ja naudanmahaa. Mutta kaikki on kelvannut ja mahat kestävät. Lisäilen 4. ateriaksi Canagania ensi viikolla.
Kamalia ne ovat jo sotkemaan!
Karvanlaatuja kahdella arvailen...
Pyry ja Pirkko n. 4-5 viikkoisena (lk & pk). Enempi edelleen kallistun Pupun ja Tipun kohdalla pyrymäiseen turkkiin eli paksumpaa ja pehmeämpää kuin esim. Voltilla ja Noidalla. Mutta lyhyt kuitenkin, enempi sellainen Viuhkan turkki.
perjantai 26. huhtikuuta 2013
4 viikkoa
Täytyy illalla tähän päivitellä kuvia ja uutisia lisää. Mutta on ne mainioita!
Hampaat ovat nyt todenteolla puhjenneet ja niiden käyttöä harjoitellaan yhä enemmän. Ihmisiin, toisiinsa, leluihin, ruokaankin. Annoin maisteltavaksi kanankaulat yksi päivä. Mitään juuri ei ne irti saaneet, mutta yritys hyvä. Suorastaan ehkä hupaisa.
Noita vei aarteensa sivumpaan ja jopa murahti siitä. Tassulla yritti pitää kiinni ja kiskoa pikkuruisella hampaillaan paloja. Tosin aikalailla onnistumatta.
Tipu nuoli kaulaa innolla, yritti purra ja näytti hiukan hölmistyneeltä kun ei irronnutkaan mitään.
Pupu jäi tasan niille sijoillee kaulan kanssa ja vimmatusti yritti saada irti jotain. Murinaa ei kyllä tullut.
Tipu luovutti jonkun hetken päästä ja muutkin kun kupilliset helpommin työstettävää ruokaa ilmestyi tarjolle. Viuhka kävi sitten napsimassa kaulat parempiin suihin.
Kaikki tulevat innolla aidalle heti kun siihen ilmestyy. Portista ovat tulla ulos pienen kynnyksen yli ongelmitta. Reviiri laajenee kokoajan.
Kaikki tykkäävät ihmisistä hurjasti ja hakeudutaan paijattavaksi. Syliin kiivetään ja pussaillaan.
Leluillakin leikitään enemmän ja enemmän. En huomaa kenenkään kovinkaan paljoa ääniin reagoivan. Räminäpurkkia saa heilutella vaikka kuinka eikä kukaan tunnu välittävän, itseasiassa ne leikkii sillä. Maahan kopautettua metallkikuppia käännytään katsomaan, muttei lähdetä pakoon. Toistolla ei edes katsota. Paitsi jos on ruokaa tulossa ;)
Kovasti ne kiipeilevät ja tutkivat paikkoja. Yhtä reippaasti menevät kahisevalla kuin liukkaalla pinnalla.
Voltti on loistava täti. Se oikein odottaa ja haluaa mennä leikkimään pentujen kanssa. Menee maahan ja kyljelleen, pennut kiipeilevät sen päällä ja purevat korvasta. Voltti sanoo muka takaisin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Viuhka huokailee sohvalla ja syö puruluuta.
Viuhka imettää edelleen pentuja, onneksi. Tosin aika pikaisesti, enää ei nautiskele silmät kiinni piraijoiden käsittelystä. Jätöksien siivoaminen on vähän siinä ja siinä. Peään katsotaan kyllä ja huolehditaan. Mutta selkeästi antaa pentujen itsenäistyä jo.
Hampaat ovat nyt todenteolla puhjenneet ja niiden käyttöä harjoitellaan yhä enemmän. Ihmisiin, toisiinsa, leluihin, ruokaankin. Annoin maisteltavaksi kanankaulat yksi päivä. Mitään juuri ei ne irti saaneet, mutta yritys hyvä. Suorastaan ehkä hupaisa.
Noita vei aarteensa sivumpaan ja jopa murahti siitä. Tassulla yritti pitää kiinni ja kiskoa pikkuruisella hampaillaan paloja. Tosin aikalailla onnistumatta.
Tipu nuoli kaulaa innolla, yritti purra ja näytti hiukan hölmistyneeltä kun ei irronnutkaan mitään.
Pupu jäi tasan niille sijoillee kaulan kanssa ja vimmatusti yritti saada irti jotain. Murinaa ei kyllä tullut.
Tipu luovutti jonkun hetken päästä ja muutkin kun kupilliset helpommin työstettävää ruokaa ilmestyi tarjolle. Viuhka kävi sitten napsimassa kaulat parempiin suihin.
Kaikki tulevat innolla aidalle heti kun siihen ilmestyy. Portista ovat tulla ulos pienen kynnyksen yli ongelmitta. Reviiri laajenee kokoajan.
Kaikki tykkäävät ihmisistä hurjasti ja hakeudutaan paijattavaksi. Syliin kiivetään ja pussaillaan.
Leluillakin leikitään enemmän ja enemmän. En huomaa kenenkään kovinkaan paljoa ääniin reagoivan. Räminäpurkkia saa heilutella vaikka kuinka eikä kukaan tunnu välittävän, itseasiassa ne leikkii sillä. Maahan kopautettua metallkikuppia käännytään katsomaan, muttei lähdetä pakoon. Toistolla ei edes katsota. Paitsi jos on ruokaa tulossa ;)
Kovasti ne kiipeilevät ja tutkivat paikkoja. Yhtä reippaasti menevät kahisevalla kuin liukkaalla pinnalla.
Voltti on loistava täti. Se oikein odottaa ja haluaa mennä leikkimään pentujen kanssa. Menee maahan ja kyljelleen, pennut kiipeilevät sen päällä ja purevat korvasta. Voltti sanoo muka takaisin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Viuhka huokailee sohvalla ja syö puruluuta.
Viuhka imettää edelleen pentuja, onneksi. Tosin aika pikaisesti, enää ei nautiskele silmät kiinni piraijoiden käsittelystä. Jätöksien siivoaminen on vähän siinä ja siinä. Peään katsotaan kyllä ja huolehditaan. Mutta selkeästi antaa pentujen itsenäistyä jo.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Keskiviikon kuulumiset
Pennut kasvavat ja kehittyvät. Hampaat ovat puhjenneet ja niitä kokeillaan vähän joka paikkaan. Kaikki ovat oikein reippaita ja olohuoneessa juostaan reipaina ympäriinsä heti kun aita aukenee. Aika hienosti etenkin Noita osaa mennä nukkumaan takaisin pentuaitaukseen omaan petiin. Pupu tahtoo nukahtaa mihin sattuu ja Tipu nyt on Tipu. Siitä on tullut varsin vallaton! Löytyy keittiöstä, eteisestä, kengästä...
Kakkashow alkoi myös. Pennut syö hyvin kiinteää ja Viuhka päätti lopettaa niiden kakkojen syömisen. Ihan hyväkin, mutta toisaaltaan lisähommaa minulle.
Pitäisi ottaa kuvia, ne ovat niin ihania ja kasvavat kovasti. Karvapituutta arvailen myös, Noita on selkeä lyhytkarvainen, mutta Pupu ja Tipu ovat pörröisiä. Tulevatko samanlaisiksi kuin Viuhka vaiko pitkätukiksi.
Ulkoilua taas ihan kivassa ilmassa. Maa on tosin kylmä ja märkä, pennut eivät täysin vielä ole ostaneet ajatusta ulkoilun riemuista.
Pihalta löytyikin putki ja se ei heitä kummastuttanut lainkaan :o)
Pihalta löytyikin putki ja se ei heitä kummastuttanut lainkaan :o)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)