Ulkoilua, autoilua ja eläinkokeita

Pennut rohkaistuu ja muuttuvat koiriksi päivä päivältä enemmän. Jotenkin tuntuu, että jopa tunti tunnilta!
Täydet hampaat jo kaikilla ja niiden piikkien armoille joutuu niin varpaat, sormet kuin emo raukan nisätkin. Kokeiltu myös kissojen häntiin ja Voltin korviin. Ensimmäistä eivät ole päässeet toistamaan, mutta Voltti kilttinä tätinä on aika kärsivällinen.
Ulkoillaan jo melko reippaasti. Pihaa tutkitaan yksin ja pareina. Ensiksi autojen äänet oli vähän katsomisen paikka, mutta nopeasti menivät aidalle ihmettelemään mikä siellä suhisee. Tänään lakaisukone meni sopivasti ja pennut eivät enää välittäneet mitään.
Toisen aidan takaa kuului leikkivien lasten ääniä ja niitäkin mentiin kurkistelemaan uteliaana. Tosin tuskin näkivät juuri mitään kuusiaidan takaa.
Tänään eka automatka ja mitä tekee trio. Nukkuu. Töissä mukana eikä vieras paikkakaan aiheuttanut mitään ihmeellistä reaktiota. Otin Viuhkan mukaan tukemaan pentuja vielä.
Eläinkokeita piti harrastaa myös. Jokainen yksitellen liikkeen puolelle lattialle.
Pupu: ihmettelee hetken, nostaa hännän ylös ja lähtee tutkimaan paikkoja. Ei inahdustakaan. Kutsuttaessa tulee iloisena luokse.
Tipu: Ihmettelee häntä alhaalla ja parin nyyhkäisyn verran hetken. Sitten lähtee hiukan varovaisempana liikkeelle, mutta pian häntä ylhäällä tepastelee ympäriinsä ja tulee vauhdilla kutsusta.
Noita: Miettii jaloissa istuen. Sitten häntä ylös ja menoksi. Läksi kovaa pois ja tuli kovaa kutsuttaessa.
Aika tasaisia ovat edelleen, ihan kauheita eroja ei näy vieläkään. Tipu on ehkä äänekkäin, mutta toisaaltaan ei kyllä mitenkään pentua kummempi sekään. Ja leikkiessä kaikki ääntelee ja pihalla poru pääsee joskus kaikilta. Vaikka Pupulta, joka juuttui agilityesteeseen hetkeksi aamulla. Yritti  mennä aidan välistä, mutta oli vähän turhan haastavaa vielä, piti käydä pelastamassa.

Kuvia nyt ei ole vieläkään. Onneksi Juuli tulee kameroineen huomenna. Jos keskiviikkona saisi vaikka kivoja ulkoilukuvia.

Painot yms.

Punnitsin pennut vielä eilen illalla. Aika tasaisita ja melko samalla tavalla kuin edelliset. Esim. Voltti oli samanikäisenä 2285g. Vaikka Tipu ja Pupu näyttää kovinkin pyöreiltä, etenkin Pupu ;o) Susania lainatakseni lypsyjakkaralta. Little Step's Milking Stool? Pitäskö vaihtaakin teemaksi nimet :oD
Pupu 2450g
Tipu 2200g
Noita 2190g

Melko reippaasti vallattu olkkari, keittiö ja eteinen. Pupu löytyi aamulla vaatehuoneen uumenista. Ulkoilukin aamulla alkoi jo muistuttaa ihan ulkoilua. Hetken vain, oli niin kylmä.
Pennut alkavat jo leikkiä leluillakin, jopa laittamaan hiukan hanttiin ja tapporavistamaan. Vieraista tykätään. Ruoka menee vauhdilla, on se mitä vaan.
Saavat nyt 3 ateriaa. 2xRC medium Starteria liotettuna ja 1xraakaa vaihdellen lihoja. Nyt tosin vasta ollut kalkkunaa, kanamixiä, sika-nautaa ja naudanmahaa. Mutta kaikki on kelvannut ja mahat kestävät. Lisäilen 4. ateriaksi Canagania ensi viikolla.
Kamalia ne ovat jo sotkemaan!

Karvanlaatuja kahdella arvailen...

Pyry ja Pirkko n. 4-5 viikkoisena (lk & pk). Enempi edelleen kallistun Pupun ja Tipun kohdalla pyrymäiseen turkkiin eli paksumpaa ja pehmeämpää kuin esim. Voltilla ja Noidalla. Mutta lyhyt kuitenkin, enempi sellainen Viuhkan turkki.

4 viikkoa

Täytyy illalla tähän päivitellä kuvia ja uutisia lisää. Mutta on ne mainioita!
Hampaat ovat nyt todenteolla puhjenneet ja niiden käyttöä harjoitellaan yhä enemmän. Ihmisiin, toisiinsa, leluihin, ruokaankin. Annoin maisteltavaksi kanankaulat yksi päivä. Mitään juuri ei ne irti saaneet, mutta yritys hyvä. Suorastaan ehkä hupaisa.
Noita vei aarteensa sivumpaan ja jopa murahti siitä. Tassulla yritti pitää kiinni ja kiskoa pikkuruisella hampaillaan paloja. Tosin aikalailla onnistumatta.
Tipu nuoli kaulaa innolla, yritti purra ja näytti hiukan hölmistyneeltä kun ei irronnutkaan mitään.
Pupu jäi tasan niille sijoillee kaulan kanssa ja vimmatusti yritti saada irti jotain. Murinaa ei kyllä tullut.
Tipu luovutti jonkun hetken päästä ja muutkin kun kupilliset helpommin työstettävää ruokaa ilmestyi tarjolle. Viuhka kävi sitten napsimassa kaulat parempiin suihin.

Kaikki tulevat innolla aidalle heti kun siihen ilmestyy. Portista ovat tulla ulos pienen kynnyksen yli ongelmitta. Reviiri laajenee kokoajan.
Kaikki tykkäävät ihmisistä hurjasti ja hakeudutaan paijattavaksi. Syliin kiivetään ja pussaillaan.
Leluillakin leikitään enemmän ja enemmän. En huomaa kenenkään kovinkaan paljoa ääniin reagoivan. Räminäpurkkia saa heilutella vaikka kuinka eikä kukaan tunnu välittävän, itseasiassa ne leikkii sillä. Maahan kopautettua metallkikuppia käännytään katsomaan, muttei lähdetä pakoon. Toistolla ei edes katsota. Paitsi jos on ruokaa tulossa ;)
Kovasti ne kiipeilevät ja tutkivat paikkoja. Yhtä reippaasti menevät kahisevalla kuin liukkaalla pinnalla.

Voltti on loistava täti. Se oikein odottaa ja haluaa mennä leikkimään pentujen kanssa. Menee maahan ja kyljelleen, pennut kiipeilevät sen päällä ja purevat korvasta. Voltti sanoo muka takaisin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Viuhka huokailee sohvalla ja syö puruluuta.
Viuhka imettää edelleen pentuja, onneksi. Tosin aika pikaisesti, enää ei nautiskele silmät kiinni piraijoiden käsittelystä. Jätöksien siivoaminen on vähän siinä ja siinä. Peään katsotaan kyllä ja huolehditaan. Mutta selkeästi antaa pentujen itsenäistyä jo.

Monta ihmeellistä asiaa...

Keskiviikon kuulumiset

Pennut kasvavat ja kehittyvät. Hampaat ovat puhjenneet ja niitä kokeillaan vähän joka paikkaan. Kaikki ovat oikein reippaita ja olohuoneessa juostaan reipaina ympäriinsä heti kun aita aukenee. Aika hienosti etenkin Noita osaa mennä nukkumaan takaisin pentuaitaukseen omaan petiin. Pupu tahtoo nukahtaa mihin sattuu ja Tipu nyt on Tipu. Siitä on tullut varsin vallaton! Löytyy keittiöstä, eteisestä, kengästä...

Kakkashow alkoi myös. Pennut syö hyvin kiinteää ja Viuhka päätti lopettaa niiden kakkojen syömisen. Ihan hyväkin, mutta toisaaltaan lisähommaa minulle. 

Pitäisi ottaa kuvia, ne ovat niin ihania ja kasvavat kovasti. Karvapituutta arvailen myös, Noita on selkeä lyhytkarvainen, mutta Pupu ja Tipu ovat pörröisiä. Tulevatko samanlaisiksi kuin Viuhka vaiko pitkätukiksi. 

Ulkoilua taas ihan kivassa ilmassa. Maa on tosin kylmä ja märkä, pennut eivät täysin vielä ole ostaneet ajatusta ulkoilun riemuista.
Pihalta löytyikin putki ja se ei heitä kummastuttanut lainkaan :o)

Rallia, murinaa, repimistä, paljon unta, uusia makuja, maitobaaria, vesikupissa uimista, söpöstelyä, hulvatonta menoa ja paljon pissaa. Tälläinen taas päivä tänään ja ehkä sinne sekaan mahtuu jokunen kakkakin. 

Tänään kolistelu ja rämistely testiä. Eipä nuo ainakaan kukaan paniikkiin mene vaikka kuppi kovaa lattiaan koliseekin. Noita hätkähteli ehkä eniten, mutta samantien läksi tutkimaan kuppia. Tipu yllättäen ehkä on tänään osoittanut suurta reippautta ja rohkeutta niin äänien kuin paikkojen ja juttujen kanssa. Se vaan menee ja tulee ja häntä vispaa. 

Pupu on niin vakaa, leikkisä ja leikkii jo ihan tosissaan tapporavistuksin hihassa.

Noita mussukoi tänään sylihoitoa haluten. Kerran kävin hakemassa keittiöstä saakka kun läksikin vähän pitemmälle maailmaa tutkimaan.

Tänään saivat myös ekat raa'at sapuskat, kalkkunan jauhelihaa. Kupit suorastaan nuoltiin puhtaiksi. Tosin mainisti maistuu myös liotettu nappulakin. Toistaiseksi saavat lisäruoan aamuisin ja iltaisin. Ehkä loppuviikosta sitten kolme kertaa. 

Ulkoilua

Pennut ensimmäistä kertaa ulkona.

 "Mihin meidän on tuotu? Kylmää, märkää..."

"Siskot, tehdään toimintasuunnitelma, miten tämä hoidetaan"

"Hei Tipu, älä nyt leikistä suutu! Mihin sä meet?! Ei me sua oikeesti syötetä harakoille"

"Se meni... Sanottiinko me jotenkin liian rumasti?"

"Olkoot, mä en leiki enää niiden kanssa. Mikä on muuten harakka?"

"Mutta hei kato, äiti toi meille jotain!"

"Olkaa te vaan siellä kylmässä maassa, minä ainakin istun lämpimässä sylissä!"

"Et kyllä laita mua sinne kylmään takas! Jos siellä on niitä harakoita!"

"Äitin maitobaari on auki täälläkin, superii!"

Oho... 

"Ja kukaan ei sitten nähny mitään, ok siskot?" Pupu

"Joo joo, ei me mitään nähty. Ei etenkään sun lässähdystä selälleen baarilla, ei toki"

Mä näin kyllä mutten uskalla nauraa kuin tällein selän takana.

Nyt vakavaksi ettei se tajua. Sen verran isompi se on, että tulee vielä ja vetää korvasta. 

Toim. huom. Pennut eivät nyt olleet ratkiriemukkaan onnellisia päästyään ulos. Pientä itkua ennenkuin alkoi pihan tutkiskelu. Kovin kauan eivät uskaltaneet vielä mennä. 

Ulkoa sisälle tultua alkoi ihme hepulit, menivät häntä suorana pitkin olkkaria :o) 

Ne tulee nyt pentuaidalle aika vauhtia kun kutsuu. Ruokahalua on varovaisesti arvioituna hurjasti. Aloitin sitten tutusti ja turvallisesti kuitenkin Royal Canin Starterilla ja Moussella. Mahat kestävät näköjään tosi hyvin ja maistuu. 

3 viikkoa

Pentuja on nyt useampi käynyt katsomassa. Ja koskemassa. Viuhka on melko lunki emo, ei ota stressiä vieraista. Voltti häärää hyvä isosiskona mukana.
Kaikkien pentujen tulevat omistajatkin ovat jo katselleen pentuja "sillä silmällä". Itselläni ei ole suosikkia ylitse muiden vieläkään, jos tuleekaan. Voisin tällä hetkellä ottaa kenet tahansa!

Pupsit kehittyvät, hampaat alkavat puhjeta, leikkivät, ottavat nokosia rentoina sylissä, pussaavat hurjana ja välillä yrittävät esittää hurrrjia koiria mörräämisineen.
Melko tasaisia ovat, ehkä Pupu niistä nyt rohkein.

Tänään pennut muutivat olkkariin aitaukseen. Ovathan he jo siellä käyneet muutaman kerran, mutta nyt tehtiin oma paikka kokonaan. Saavatpa paljon äänimaailmaa, ihmisiä, koiria ja kissoja.
Toistaiseksi eivät ole säikkyneet ääniä tai reagoineet pahemmin.

Saivat myös ensimmäisen ateriansa. Eipä tarvinnut houkutella... samantien kaikki kolme lautasen kimpussa.

Punnitsinkin ne nyt. Pupu ja Tipu näyttäisivät jykevämpi luustoisilta kuin Noita. Ovat myös pörröisempiä selvästi.
Pupu 1690g
Tipu 1600g
Noita 1565g

Aamuhepulit

Aamulla pennuilla oli ensimmäinen hepulikohtaus. Tasapaino ei nyt ollut vielä ihan parhaimmillaan, mutta yritys hyvä. Ei sitä hymyilemättä katso.
Aamulla pennut pääsivät olkkariin totuttelemaan. Vähän tutkimista, pientä itkua, maitojen jälkeen emon turvin murinaa ja mörräämistä keskenään. Nopeasti tuli uni.
Viuhka oli kovin hellyttävä. Se kantoi pennuille kaksi isoa puruluuta ja leluja. Vielä ei tainneet arvostaa moista uhrautuvaisuutta omien aarteiden suhteen.

18.vrk

Nolo tunnustus, nukun edelleen lattialla pentujen kanssa samassa huoneessa. Tällä viikolla ehkä jo raaskin luopua tästä pentujen muuttaessa olkkariin ja meidän siis pikkumakkariin.
Mutta oikeastaan en ole ihan varma tästä... Noita herätti minut kaksi kertaa viime yönä kömmittyään yli laidan ja tuli nuuhkuttelemaan siihen korvan juureen. Aivan liian söpöä.
Kaikki ovat keksineet vimmatun nuolemisen taidon. Ja leikeissään ne alkavat painia ja möristä ja haukahdella kaikki, ei vain Tipu ;o)

Eilen pääsivät olkkariin hetkeksi iltapäiväkerhoon. Eipä siinä paljoa vielä liikuskeltu, huikkasivat maidot kävelevästä pystybaarista ja nukahtivat keskelle lattiaa.
Tosin sääli kun ei ollut kameraa käsissä juuri silloin kuin olisi pitänyt. Kissan ja Tipun ensikohtaaminen oli aika sööttiä. Molemmat nuolaisivat yhtäaikaa toisiaan nenään. Ilmeisesti kissan karkea kieli ei ollut ihan odotettu.

Viuhka varastaa pentujen lelut :/ Vie ne heti omaan talteen, tylsä mamma. Tosin ei noi taida vielä paljoa leikkiä, mutta silti. Kyllähän hampaiden alkuja jo kokeillaan vähän siihen sun tähän.

Lisäyksenä pieni pätkä Tipun ja Noidan aamutoimista isosiskon valvovan silmän alla. Pupu taisi olla ottamassa huikkaa.

Pupu

Pupu on nyt selkeästi utelian ja rohkein tutustumaan ympäristöön.

Lisäys. taitaa riippu just pentujen vireystasosta. Minulla on nyt kipeänä aikaa vain pallutella pentuja. Parasta oli päikkärit Pupu kainalossa, siihen se kömpi ihan itse <3

söpösiä

Pennut kehittyvät silmissä. Kaikki vaikuttavat aika lunkeilta ja tykkäävät sylittelystä.
On sieltä ensimmäiset murrauksetkin tulleet ja ikenillä kokeillaan purra sormeen. Samoin jo osaavat nuolla.
Tipu on ehkä porukan äänekkäin. Kun on nälkä, niin huudetaan. Kun ei tule maitoa tarpeeksi nopeasti, vingutaan. Se taitaa olla se haukahtelijakin. Toisaaltaan se on ehkä mussuisin sylissä ja nuolee innokkaana nenää. Ihana nassu sillä on.
Noita on melko huomaamaton melkeimpä. Se on tyytyväisenä sylissä, ei paljoa huutele, tuntuu elämään tyytyväiseltä. Ne kyllä nyhjäävät paljon Tipun kanssa kylki kyljessä.
Pupu on rauhallisen oloinen, oman tien kulkija. Nukkuu usein erillään siskoistaan. Liikkuu eniten lattialla, en hätkähdä vaikka jalat lähtevät alta liukkaalla pinnalla tai joutuu erilleen muista. Istuu tanakasti ja katselee. Tai ainakin niin luulen :o)
Ne taitavat jo kuullakin jotain. Kaikkien päät kääntyy kun ovi käy.

Otin pennut eteiseen hetkeksi. Viuhka antoi Voltin puuhailla ympärillä ilman mitään ongelmaa ja Maliinakin kävi haistelemassa pentuja. Ehkä tällä viikolla saavat muuttaa olkkariin.

Eilen kävi jo vieraatkit palluttelemassa pentuja. Eipä näyttäneet pahaksi pistävän.

2 viikkoa!

Äänimaailma laajenee, pentujen äänen käytössä siis. Wuh, räyh, ininää, vinkunaa ja murinaa. Ne jo tapailevat leikin alkeita keskenään. Istuvat enemmän ja vähemmän huojuen, kävelyä harjoitellaan. Ja laidan yli tulemista. Kohta siis peti saa taas painua varaston perukoille ja pennut asua lattialla pehmusteilla.
Ne pusuttelee ja mönkii. Kovasti haluan uskoa, että hakeutuvat ihmiselle ;o)

Pupu on sellaista emäntä mallia. Vakaan oloinen, tuhti ja lihava (Linda kyllä sanoi, että se on vain isoluinen, kröhöm).
Tipu on kevyin, suloinen kuin mikä.
Noita mustin ja hyvin samanlainen kuin Tipu.

Viuhka voi hyvin. Hoitaa pennut, imettää, putsaa ja vahtii. Toisaaltaan ei kyllä enää nuku niiden kanssa ja ei ahdista vaikkei joka hetki niiden kanssa aikaansa vietäkkään.
Mietin, että milloinhan tehdään paikan vaihto. Siirrän pennut olkkariin, mutta jo ensi viikolla vai odotanko kun ovat sen 3 viikkoa. Saako Viuhka liikaa kilareita kissoista ja muista koirista. Vai pitäskö ensi viikko mennä pehmeällä tavalla vähitellen.

Korvakiharat, pitkäkarvainen?

13.vrk

Nyt on kaikilla jo hyvällä alulla silmien aukeaminen. Tipulla eniten, Pupun valkoisen puolen silmä vähiten.
Ne istuu, yrittävät pysyä jaloillaan, räyhivät, maistelevat toisiaan ja näyttäisivät tykkäävät sylittelystä. Ihania, ihania ja ihanammaksi vaan menee!

Kohta kaiketi pitäisi varailla pentutestaukseen aikaa jne. Kun se aika vaan katoaa jonnekkin ja pelkään niiden ihan kohta olevan jo luovutusikäisiä. Onneksi niille on ne ihanat kodit tiedossa.

Ja nehän kasvaa kuin rikkaruohot...

Noin painot

Pupu 1200g 

Tipu 1030g 

Noita 1080g 

12.vrk

Silmät kaikilla pienet viirut, siitä ne lähteävät aukeamaan. Eipä uutta eikä ihmeellistä muuten, kasvavat ja liikkuvat enemmän ja enemmän.


Pupu 1137g
Tipu 988g
Noita 1037g

Wuh ja räyh & muutama kuva

Kuuluu pentulasta. Huojuen yrittävät sokkopörreinä istua ja kammeta jaloilleenkin. Äänimaailman laajenee, kiukuttelevat mokomat selvästi kun iskee maitohuikan tarve ja emo vaan luuraa jossain. Viuhka yleensä suunilleen vaan huokaisee mokomalle mölylle, vasta joku tietty ääni saa sen salamana hoivaamaan pentuja. Selkeästi tykkää nukkua pedin ulkopuolella, mutta säännöllisesti menee hoivaamaan ja syöttämään pentuja.
Kamala kiista kuka saa minkäkin tissin. Ja se riuhtominen, ei käy Viuhkaa kateeksi! Noita eilen imi niin innolla, että vetäisi henkeensä maitoa. Sitä sitten sai yskiskellä tovin ja eikun uudestaan.
Nyt jo kaikki ovat rentoja sylissäkin. Ihanaa rapsutella niiden paljaita massuja :o)
Silmät eivät vielä auenneet, mutta kohta. Odotellaan.

10. vrk

Ne on kokoajan enemmän koiria. Tapailee jaloilleen vaikka sokeina vielä möngertävät. Myös ääntely on erilaista, eilen joku selkeästi murahteli! Ne ovat rennonpia käsitellä ja sylitellä. Kynnet pitäisi leikata.
Silmät ovat viirut, jännätään kuka avaa ne ensimmäisenä.
Tipu ja Noita tuntuvat nyt tyypiltään hyvin samanlaisilta. Pupu on selkeästi jämäkämpi ja tanakampi.
Eilen katselin töistä kaikenlaisia leluja jo pennuille. Voi kohta ne leikkii!

Tasaisesti kasvavat, aika samoilla painoilla menevät kuin edellisetkin. Kohta saa arvailla karvanpituuksiakin. Tipulla on pienet laineet korvissa, oisko ettei kaikki olekaan lyhytkarvaisia? Eipä sitä vielä tiedä.

Pupu  989g
Tipu 883g
Noita 930g

Maanantai aamuna...

Lellutellin pentuja niin etten ehtinyt ajoissa töihin. En siis myöhästy, mutten kyllä ehtinyt tekemään montaa asiaa, jotka olisi pitänyt. Mutta pennut ovat vaan niin sööttejä!
Ne inisee ja kurnuttaa rapsuttaessa. Kellahtavat selälleen ja takajalka vispaa. Silmät alkavat avautua kohta, ne on jo selkeät viirut ja niissä näkyy silmäripset! Pigmenttiä on mukavasti kaikilla, Tipulla tosin jo syntymästään saakka musta nenä.
Punnitsinkin ne, mutten enää muista painoja kun en heti kirjannut. Kasvaneet, riittänee.