6-viikkoisia riiviöitä

Oikeastaan olivat jo eilen, mutta en ehtinyt päivittää.
Mitäs noista voisi sanoa... ne ovat valloittaneet talon. Ja pihan. Ja kaikkien sydämet
Riiviöitä, pupseja, söpiksiä. Kenestäkään ei ole tullut suosikkia ylitse muiden. Tai Juulilla on. Tosin viime viikolla se oli Pupu-Rei, tällä viikolla Noita-Di ja tänään söötein&ihanin onkin Tipu-Whoopy. Ei saa kuulemma myydä, hän kaappaa mukaansa kouluun. Jeps.
Pihalla pennut viihtyisivät enemmän kuin hyvin. Siellä sitten tutkitaan maailmaa, syödään kiviä, ruohoa, multaa... viihdytetään naapurustoa, leikitään leluilla, kiusataan isompia koiria ja nukutaan auringossa ketarat ojossa.
Kertaakaan pennuilla ei ole ollut maha löysällä paitsi viime yönä. Oisko ne jäiset poronluut olleet hiukan liikaa? Ei ripulia, mutta löysää... haju sen mukainen.

Tiedättekö sen sadun, jossa kana luulee taivaan putoavan kun pähkinä putoaa sen päähän? Kuinka kana hätääntyneenä lähtee kertomaan uutista eteenpäin?
Pupu-Rei varmaan istuisi tanakasti takamukselleen, raapaisi korvallistaan ja katsoisi taivaalle ja toteaisi, että antaa taivaan pudota jos on pudotakseen.
Tipu-Whoopy nostaisi hännän selän päälle ja pomppisi innosta tasajalkaa kiljuen, että joko joko, nyt hetikö, jee, hienoo!
Noita-Di katselisi hetken huolestuneena pilvien lomaan ja nopeasti alkaisi mokomalle tyhmälle kanalle tirskua sen typeryyttä. Taivas mitään putoa, luuliko kana muka häntä pelottelevan, hah.