Pennut rohkaistuu ja muuttuvat koiriksi päivä päivältä enemmän. Jotenkin tuntuu, että jopa tunti tunnilta!
Täydet hampaat jo kaikilla ja niiden piikkien armoille joutuu niin varpaat, sormet kuin emo raukan nisätkin. Kokeiltu myös kissojen häntiin ja Voltin korviin. Ensimmäistä eivät ole päässeet toistamaan, mutta Voltti kilttinä tätinä on aika kärsivällinen.
Ulkoillaan jo melko reippaasti. Pihaa tutkitaan yksin ja pareina. Ensiksi autojen äänet oli vähän katsomisen paikka, mutta nopeasti menivät aidalle ihmettelemään mikä siellä suhisee. Tänään lakaisukone meni sopivasti ja pennut eivät enää välittäneet mitään.
Toisen aidan takaa kuului leikkivien lasten ääniä ja niitäkin mentiin kurkistelemaan uteliaana. Tosin tuskin näkivät juuri mitään kuusiaidan takaa.
Tänään eka automatka ja mitä tekee trio. Nukkuu. Töissä mukana eikä vieras paikkakaan aiheuttanut mitään ihmeellistä reaktiota. Otin Viuhkan mukaan tukemaan pentuja vielä.
Eläinkokeita piti harrastaa myös. Jokainen yksitellen liikkeen puolelle lattialle.
Pupu: ihmettelee hetken, nostaa hännän ylös ja lähtee tutkimaan paikkoja. Ei inahdustakaan. Kutsuttaessa tulee iloisena luokse.
Tipu: Ihmettelee häntä alhaalla ja parin nyyhkäisyn verran hetken. Sitten lähtee hiukan varovaisempana liikkeelle, mutta pian häntä ylhäällä tepastelee ympäriinsä ja tulee vauhdilla kutsusta.
Noita: Miettii jaloissa istuen. Sitten häntä ylös ja menoksi. Läksi kovaa pois ja tuli kovaa kutsuttaessa.
Aika tasaisia ovat edelleen, ihan kauheita eroja ei näy vieläkään. Tipu on ehkä äänekkäin, mutta toisaaltaan ei kyllä mitenkään pentua kummempi sekään. Ja leikkiessä kaikki ääntelee ja pihalla poru pääsee joskus kaikilta. Vaikka Pupulta, joka juuttui agilityesteeseen hetkeksi aamulla. Yritti mennä aidan välistä, mutta oli vähän turhan haastavaa vielä, piti käydä pelastamassa.
Kuvia nyt ei ole vieläkään. Onneksi Juuli tulee kameroineen huomenna. Jos keskiviikkona saisi vaikka kivoja ulkoilukuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti